Aamu, sänky on vieras
kylmät seinät huokuvat tuskaa
eilinen yö käy kuin vihainen tuuli
se repii, raastaa ja kiduttaa
eilen omistin tuskan
nukahdin pelkoon ja uneen ahdistavaan
eikä tuska unohda mua
se ei jätä minua yksin

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon jota kodiksi kutsutaan
vaikka siellä ei ole minulle ketään
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
tällä tiellä, tällä tiellä

Ilta, pöytä on tuttu
vieraat kasvot aukovat suitaan
tyhjyys ympäröi meitä ja tuska
eikä kukaan uskalla kerätä luitaan
yö tulee ja heittää
meidät tyhjille kaduille taas
synkät kadut, kuin tuhannet sillat
vievät pimeydestä pimeyteen

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon jota kodiksi kutsutaan
vaikka siellä ei ole minulle ketään
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
tällä tiellä, tällä tiellä

Ja mä kävelen tätä tyhjää tietä
taloon jota kodiksi kutsutaan
vaikka siellä ei ole minulle ketään
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
olen yksin tällä tyhjällä tiellä
tällä tiellä, ja aina
yksin